Historia

STORMIN METSÄSTYSSEURA RY:N 90-V HISTORIIKKI

Yhdistyksen alku:

Seuramme perustana oli uusi laki joka, edellytti yhdistysten perustamista ja metsästysmaiden vuokraamista. Lähialuille olikin ehditty pari yhdistystä perustamaan. Storminkin metsästäjissä heräsi ajatus oman yhdistyksen perustamisesta. Maita tätä tarkoitusta varten alkoivat vuokraamaan Aimo Lindström, Erkki Lammi ja Erkki Mäkelä. Perustava kokous pidettiin 14.9.1934 Stormin Mäkelässä.

Kokouksessa perustettiin siis  Stormin Metsästysyhdistys, joka sittemmin 1975  muutettiin Stormin Metsästysseura ry:ksi.  Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin K.A Mäkelä ja sihteeriksi Erkki Mäkelä. Johtokunnaksi valittiin K.Pihlajamäki, K.Stormi, Aimo Lindström, varalle Erkki Nieminen ja Toivo Kaaja. Ensimmäinen jäsenkokous pidettiin 12.12.1934 edellä mainittujen lisäksi jäseniksi tulivat : Olavi Nikkilä, Toivo Nikkilä, Tuomo Nikkilä, Martti Kulju, Nestori Tanni, Oskari Holppi, Olavi Lehtonen, Erkki Lammi ja Reino Lehtinen.

Johtohenkilöt:

Puheenjohtajina seuran 90- vuoden aikana ovat olleet K.A Mäkelä, Kalle Pihlajamäki, Veikko Lippu, Erkki Lammi, Pentti Huovila, Kauko Mäkelä, Pekka Mäkelä, Pertti Kaaja, Antti Junnila, Tero Mäkelä, Katja Saari, Tapio Pihlaja ja nykyinen puheenjohtajamme on Kari Knuutti.

Pisimpään heistä puheenjohtajana on toiminut  Pihlajamäen Kalle peräti 24 vuoden ajan.

Sihteereinä seuran 90- vuoden historian aikana ovat toimineet : Erkki Mäkelä, Erkki Kärki, Toivo Kaaja, A Lybeck, Kauko Valtanen, Kauko Mäkelä, Antero Saikka, Erkki Kaasalainen, Vesa Valtanen, Pertti Kaaja, Tero Mäkelä, Reijo Alatörmä, Pirjo Saikka, Petri Kukola ja nykyinen sihteerimme on Jani Järvensivu.

Nykyhallituksessa jäseninä toimivat:  Kari Kaaja, Petri Kulju, Pertti Mäkinen, Tapio Hanhilammi ja Tero Mäkelä.

Iso kiitos kaikille toimintamme johdossa vuosien varrella toimineille  !

Jäsenistö:

Tällä hetkellä seurassamme on jäseniä  90 jäsentä. Periaatteena seuran jäsenyydelle on ollut se, että seuran alueella asuville on mahdollisuus jäsenyyteen tai koejäsenyyteen. Korkeimmillaan jäsenmäärä on ollut 123 jäsentä.

Tavoitteenamme on edelleen pitää seuramme jäsenistö nuorekkaana ja elinvoimaisena, näin turvaamme jatkumoa harrastukselle. Olette tervetulleita tutustumaan toimintaamme vaikkapa osallistumalla jahti- tai toimintamme esittelytapahtumiin, viimeksi olimme mukana Stormin koulun syyshulinoissa lokakuun lopulla.

Jäsenistössämme on kolme jäsentä, jotka ovat 90 – vuotiasta seuraamme vanhempia ; Jouko Pakarinen, Antti Valtanen ja Kauko Mäkelä. Antille soittelin tässä pari viikkoa sitten ja hän lähetti lämpimät terveiset koko juhlaväelle.

Riistanhoito:

1934 asiakirjoista löytyy yhdistyksen toimintaperiaatteista maininta ” harjoittaa metsästystä ja ylläpitää järkiperäistä riistanhoitoa vuokraamillaan alueilla. Siinä on hyvä ohjenuora tämänkin päivän seuramme toimintaan. Pienten hirvieläinten ruokintaan kuluu runsaasti viljaa, omenoita ja juureksia. Riistapellot turvaavat eläinten ruuan saannin pitkälle talveen. Myöskin nuolukivet kelpaavat hirvieläimille. Toista se on ollut ennen muinoin. Löysin edeltävistä historiikeista seuraavia mainintoja.

Kaasalaisen Erkki kirjoitti: ”Riistanhoitotyötä ei seuran toiminnan alkuvuosikymmeninä tehty kovinkaan paljon. Olihan silloin talvisin kaikilla hevosteiden varsilla kuormista pudonnutta kauraa ja heinää. Sodanaikana taas työvoimapulan vuoksi saattoi kauraseipäitä jäädä talven alle, mitkä näin toimivat riistaruokintoina.”

Valtasen Antti kirjoitti: ”Alkuvuosien riistanhoitotyöhön ei juuri kuulunut riistan ruokinta- Silloin oli vielä oravilla käpyjä, metsoilla omat hakomismäntynsä, teerillä ja pyillä urpuja kupunsa täytteeksi”

Vuosikymmenten saatossa seurassamme on ollut runsaasti aktiivisia pienpetojen pyytäjiä, jotka ovat taanneet kestävien pienriistakantojen säilymisen. Kuluneen vuosikymmenen aktiivisin on ollut Pertti Mäkinen, hänet täällä jo palkittiinkin.

Mikäli pihapiirissänne on havaintoja supikoirista tai minkeistä, tulemme mielellämme poistamaan ne.

Suurpedot:

Näistäkin on viimevuosilta useita havaintoja, varsinkinkin vahvistunut susikanta aiheuttaa huolta koiran omistavissa metsästäjissä. Historiikissa oli maininta 70 -loppupuolella, kun metsästäjät eivät ammu peuroja pois pitänee susia siirtää näille seuduille,  peurat ammuttiin ja vuonna 1982 ei seurallamme ollutkaan enää yhtään peuralupaa.

Nyt sudet ovat arkipäivää alueillamme ja verottavat myös  peura- ja kauriskantaamme. Myös Ilveksiä esiintyy alueillamme useampia yksilöitä ja on ahmakin nähty  Sarkolassa viime talvena. Karhut ovat ainakin tietääkseni olleet ohikulkijoita.

Ampuma toiminta:

Seuramme on ollut tunnettu hyvistä ampujistaan koko pitkän historiansa ajan. Ampumatoimikunnan perustamisesta löytyy maininta vuoden 1937 kokouksesta, varsinaisesti toiminta alkoi sodan jälkeen 50-luvulla, koska moni seuramme jäsenistä oli sotatoimissa mukana. 1956 vuokrattiin Aili ja Oskari Nikkilältä maa-alue Kykkylästä Skeet rataa varten. Myöhemmin samainen rata kävi vierailulla Vanesmetsässä Jartun moisiossa parempien kulkuyhteyksien vuoksi. Sittemmin rata toimi vielä hetken Kykkylässä.  Nykyisin seurallamme on osuus Matinsuon ampumaradalta.

Menestystä seuramme jäsenet ovat saavuttaneet vuosien saatossa runsaasti. Seuramme jäsenkunnasta Suomenmestaruuden ovat saavuttaneet: Veikko Koivula, Kari Kaaja, Katariina Keikko, Tommi Keikko ja Jussi Hakala. Lisäksi useammalla ampujalla on ollut muita mitalisijoituksia SM- ja piirinmestaruustasolla.

Tällä hetkellä ampumakilpailuissa osallistujamäärät ovat huolestuttavasti pienentyneet, uutta nousua siis odotetetaan.  Hirvenmetsästystä edeltävissä harjoituksissa osallistuminen on ollut kiitettävää.

Tästä aasinsiltana voisikin todeta ohilaukauksista seuraavaa: näistä ei löydy historiasta mainintaa, joten voin todeta että niitä ei joko ole ollut tai niistä ei pidetä kirjaa, uskon tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon.

Harjoittelemme aktiivisesti ja se näkyy onnistuneissa kaadoissa, vastuu riistan tunnistamisesta ja laukauksesta on kuitenkin loppukädessä pyssyn perän takana olijalla.

Porukallamme on tuttu historiallinen lausahdus: ” Kyllä siinä kymppinsä menettäisi” siinä ei ollut kyse ampumataulun numerosta vaan markka-aikaisesta sakkomaksusta ohilaukauksesta, sen verran vikkelään oli peura peltoaukeata ylittänyt, että viisas metsästäjä ei painanut liipaisinta.

Rakennukset:

Maja: Alun perin suunnitelmana omalle metsästysmajalle oli hankkia tontti Hermanni Sallin mailta Kaltsilan Pitkäjärven rannalta. Salli ei maakauppaan ollut suostuvainen.

Sodan jälkeen 1947 Kalle Pihlajamäki ja Erkki Mäkelä kaupantekijöinä ostivat Kalle Kantolopelta seurallemme nykyisenkin majan tonttina toimivan alueen Houhajärven rannalta. Tupaantulijaiset majalla olivat juhannuksena vuonna 1950. Metsämaja nimeä kantanut rakennus palveli jäsenistöä niin huvi kuin hyötykäytössä 40- vuoden ajan. Metsämaja päätyi purettavaksi koska se oli laho ja maho.  Maho ? todellakin kyllä ! Metsämajalla alulle saatetulle metsämiehelle Kaajan Topi oli luvannut lahjoittaa pienoiskiväärin, sitä ei ole siis koskaan lunastettu lieneekö Topin poikien Pertin tai Karin asekaapin perällä ?

Syksyllä vuonna 1992 seurallamme valmistui samalle paikalle, tosin kivenheiton verran ylemmäksi usean talkootunnin ja talkoolaisen aikaansaamana uusi upea hirsinen tilava mökki. Keväällä 1993 mökki otettiin käyttöön kahvituksen ja vieraiden kera.

2000- luvun alkupuolella samalle tontille nousi vielä uusi grillikatos. Tämän  jälkeen maja sai katteeksi uuden konesaumapellin. Viimeisimmän vuosikymmenen aikana majalle on tehty huoltomaalaukset, piharemonttia, vesi-ja viemäriliittymän hankinta, sisäremonttina on tehty lattianhionta ja keittiön uusiminen. Nämä uudistukset takaavat jatkumoa mukaville arjen ja juhlan tapahtumille majallamme. Majan vuokrausaste on ollut korkea koko ajan. Vuokraustoimintaa ovat ylläpitäneet vuosien saatossa Pirjo ja Pertti Kaaja, Raija ja Pauli Lindroos, Katja Saari ja Jani Järvensivu. Majaisäntänä toimi pitkään Timo Koivula ja nykyisin Petri Mäkelä vastaa kiinteistön huolenpidosta.

Lahtivaja:

Aiemmin hirviä nyljettiin aikojen saatossa milloin missäkin; Lammilla, Koivulan Erkillä, Kykkylässä, Koivulan Tommilla ja Tarmolla. Nykyinen lahtivaja Kärmeenmaahan valmistui taasen suurella talkoopanoksella Junnilan Antin johdossa vuonna 2003. Koivulan Timon ampuma tappisarvi oli ensimmäinen hirvi, jolta nahka otettiin pois uudella lahtivajalla. Sittemmin siellä on nyljetty yli kahdenkymmenen vuoden saatossa pian parisataahirveä, ainakin sata metsäkaurista  ja  melkein parituhatta peuraa. Viime vuonna kunnostimme piha-alueen sorastamalla sen uudelleen ja kaatamalla kasvaneet puut pois reuna-alueilta.  Lihanleikkaajamme Pirisen Martti ja Kassu ovatkin tilojamme hyviksi kehuneet.

Sotkan kotalaavu:

Tämä on uudisrakennuksemme kuluneelta vuosikymmeneltä: Idea taukopaikasta oli kytenyt pitkään ja koronavuonna seura aktivoitui etsimään paikkaa taukolaavulle. Punton Sarin mailta löytyikin paikka “Sotkan lanssilta”. Tilasimme  rungon ja pystytimmekin sen melko nopeasti. Ajatuksena oli saada kokoontumispaikka jahdin väliin keskeiselle alueelle.

Olemme myös mahdollistaneet paikalle “avoimet ovet” eli paikka on kaikkien käytössä. Ilokseni voin todeta, että varsin moni perhe onkin laavulla jo käynyt, hyvä niin ! Paikkahan on siis noin reilu kilometri Ritavuoren tieltä Leipäsuon tietä pitkin itään

Makkarat ja eväät:

Tarinoita näistäkin on  vuosien saatossa syntynyt. Muistan kun pikkupoikana kuuntelin ukkojen tarinoita, makkara on miehen mitta..no nähty on kaikkea nuotiolla prinssinakista hk:n siniseen, nykyisin  makkaroita osin teetetään myös  mittatilaustyönä eri palvaamoilla.

Yksi tapahtuma on jäänyt erityisesti mieleen kun uusi nuori metsästäjä toi nuotiolle ”vegemaggaran” siitä nousikin hienoinen ”kalapaliikki” tästäkin kriisistä selvisimme, voinkin todeta että porukka on todella sopeutuvainen ..hänkin sopeutui porukkaamme ja syö nykyään Yläneen palvaamon mittatilausmakkaraa.

Eväistä teemme monesti vertailuja, varsin monella on perheen pään tekemiä herkkuja repussaan, kypsimmät herkut oli yhdellä metsästäjällä hän kun seuraavana syksynä huomasi muumioituneet eväänsä repussaan, termos ei ollut pitänyt kahvia kuumana.

Myös sinapit puhuttavat aina ,Kaajan Pertillä on voimassa ennätys voimakkaimmasta sinapista..vieläkin polttelee kurkkuani vaikka siitä makuhetkestä on pian 25  vuotta.

Yhden perinteen olemme herätelleet tässä viime aikoina henkiin, nimittäin maksan paistamisen jahdin lomassa. Pikkumiehenä muistan Kykkylän tynnyrin päällä paistetut hirven vasan maksat. Nykyisin tämä herkkuhetki kuuluukin perinteisiimme lahtivajalla.

Hirvieläintenmetsästys ja alueet:

 Perustamisvuonna 1934 vuokrattuja alueita oli seurallamme 2900 ha. Nykyisin alueita on metsästyskäytössämme 4300 ha. Iso kiitos kuuluu teille kaikille maanomistajille, jotka mahdollistatte harrastustoimintamme.

Kuluvalla kaudella hirvieläin lupamäärämme on : 60 peuranlupaa ja  5,5 hirveä. Hirvet saimmekin jo kaadettua kolmen viikonlopun aikana ja peuroja on nurin tähän mennessä 35 kpl. Hirvikanta alueellamme on balanssissa. Kolmekymmen luvulla tilanne oli seuduillamme oli toisin 34  pitäjän itäpäässä nähtiin yksi, 35  kanta nousussa nähtiin paskaa, 36  saatiin uros ja naaras (naapuriseurat) , 37  saatiin yksi ja 38  saatiin yksi.

Seuran ensimmäinen hirvenlupa oli vuonna 1936, sitä ei saatu. Ensimmäinen hirvi kaadettiin luultavammin 1937 kaatajana kuulopuheiden mukaan oli  Karimäen Pehkuhuuko, joka oli koiramiehenä jahdissa mukana. Viirallista mainintaa ei ilmeisemmin papereista siksi löydy, koska kyseessä ei ollut yhdistyksen jäsen.

1938 Hirven kaatajaksi Valtasen Antti mainitsi Sipilän Paavon. Seuran ensimmäisenä peurankaatajina olivat Saikan Tauno ja Mäkelän Erkki, jotka olivat jälkiä katsomassa, mahtoivat saada sapiskaa tempustaan kun porukka ei päässyt seuraavan päivän yhteisjahtiin koska lupia oli vain kaksi. Seuran ensimmäisen metsäkauriin kaatoi Oksasen Markku 2002.

Kuluneen parin viimeisen vuosikymmenen aikana seuraamme on saatu aktiivisia naismetsästäjiä, joita toivomme saavamme joukkoomme lisääkin. Nuorin tyttäreni Helmi onnistui kaatamaan hirven, peuran ja metsäkauriin jo 14-vuotiaana, hirvenkaatajana hän on jo neljännessä sukupolvessa ennätys sinälläänkin.

Tänä syksynä Wivi Valtanen onnistui saamaan ensimmäisen hirvensä ja on kolmannessa polvessa hirvenkaatajana, tuuri jatkui seuraavana aamuna ja hän sai silloin alle vuorokauden kuluttua toisen kaatonsa, isällään Veskulla ensimmäisen ja toisen hirven kaadon väli oli hivenen pidempi yli 30 vuotta.

Hirvijahdissa pisimään ovat  olleet mukana nykyisistä metsästäjistä  Kaajan Pertti 59 vuotta, tällä luvulla hän lienee ”Euroopan ennätys tasoa”  hän ajoitti armeijan käyntinsäkin niin , että pääsi helmikuussa aloittaneena mukaan lokakuun jahtiin. Euroopan ennätys sikäli, että Ulvion Uuno oli historiikeissä mainittu 53 vuoden jahtikokemuksella hallinnen tätä epävirallista titteliä.  Lammin Teuvolla on jahtisyksyjä ilmeisemmin hyvin sama määrä.

Monta viisautta ja historian tapahtumaa olemme saaneet heiltä kuulla jahdeissa. Hirviajot Kuovaselta Kalkkivuoreen ovat olleet, joskus melko pitkiä. Nykyisin hirvikoirat tekevät nämä hakuhommat.

Isot hirvet ja paikannimet

Yksi  historian suurimmista on ammuttu sepalus auki Kalkkivuoressa, Valtasen Taisto oli kääntynyt perinteisesti toiseen suuntaan kuten mies toimii pissiessään, siinä se valtava sonni oli selän takana. Samaistun hyvinkin Taiston tilanteeseen, kun muutama syksy sitten käännyin ympäri suorittaakseni vastaavan toimenpiteen selkäni takana  olikin valtava uros  parikytä metriä minusta…kyllä se osaa  iso hirvi kulkea hiljaa ..tämän hirven kulku kyllä päättyi siihen.

Paikkana minulla oli Valtasen Kivi. Tämän kiven lisäksi uuudelle metsästäjälle tulee tutuksi Helmin kivi, Reinon Kivi, Kaasalaisen Kivi, postilaatikko, vilppalan reki, Kiikalankorven notko, Nitropassi, Panssaripaikka, Posliini, Valtasen lanssi, peurahirvitorni tai mene sinne missä Lipun Veikko näki eli Elovaaran kanjoniin muutaman mainitakseni näitä paikkoja ei muuten karttasovelluksista löydy.

Tekniset apuvälineet ja digitaalisuus: Aluksi tulivat piipparitutkat , Nmt puhelimet ja alkeelliset radiopuhelimet. Nykyisin näemme Trakkereilla koirien ja jahtikavereiden sijannit, puhumme Zellolla aiemman Vhf:n sijaan, näin naapuriseurat eivät pääse kuulemaan enää radioliikennettämme, toki tuskin he ovat sitä seurannetkaan.

Seurallamme on tehty kuluvan kymmenen vuoden aikana myös toimivat WWW-sivut, joista voi vuokrata majaamme ja seurata toimintaamme.

Talous:

Tutkiessani vanhoja asiakirjoja sain havaita, että seuran taloutta on pidetty aina hyvällä mallilla. Voin ylpeänä todeta, että nytkin  taloutemme  on hyvässä kunnossa, tämä mahdollistaa mm. näiden isojen juhlien järjestämisen. Hallitus vakuuttaa, että edelleenkin tarkkaa talouden ylläpitoa tullaan jatkamaan.

Yhteenveto:

Ennen minua näitä historiikkeja olivat laatineet: Mäkelän Erkki, Kaasalaisen Erkki ja Valtasen Antti, joiden teksteistä sainkin hyviä lainauksia tähän omaani. Jo 60- vuotis historiikissa Antti mainitsi, että joutuu jo jättämään paljon pois, näin minäkin jouduin tekemään, ehkäpä  100 -vuotis historiikki onkin sitten  kahden tunnin pituinen eikä mitään riisuta pois .

Monta nimeä tässä kertomuksessa mainitsin ja varmaankin vielä useampi jäi mainitsematta. Kiitos kaikille toimintaamme 90- vuoden aikana osallistuneille.

Nyt voimme hyvillä mielin muistella ja vielä hetken juhlistaa kuluneita 90- vuotta täällä Vexve areenalla Pidetään hauskaa ja vietetään  ikimuistoinen loppuilta, jota voimme sitten satavuotis historiikissa muistella.

KAUAN ELÄKÖÖN STORMIN METSÄSTYSSEURA !

Sastamalassa  9.11.2024

Tero Mäkelä